Tunteita on vaikea pukea sanoiksi..En uskalla enkä kehtaa luoda uusia ystävyyssuhteita.Kun tuijottaa omaa kännykkää ja huomaa ettei ole ihmisiä kelle soittaa ja kertoa kuulumisia,murheita,iloisia asioita. Mulla ei oo koskaan ollut paljon ystäviä ja vähitellen jokainen on lähtenyt pois mun luota. En meinaa kuollut vaan yhteydenpito on katkennut. On mulla ihmisiä mun ympärillä mutta voisihan niitä olla enemmänkin. Usein tuntuu tosi yksinäiseltä ja tarttis jonku jolle juoruta ja kertoa murheista ja jonka kanssa joskus pitää vaikka hauskaakin. Usein mietin onko mussa jotain vikaa vai mistä kaikki johtuu. Tuntuu pahalta kattoa esim.Ig:stä muitten kuvia jossa ne on grillaamassa isolla porukalla tms ,mäkin tahdon?mäki tahdon kuulua johonkin. Ite en uskalla/ottaa esim. vaikka ylä-aste kavereihin yhteyttä enkä myöskään jaksa olla aina se joka kysyy "lähekkö ulos". Mäkin tartten jonkun jonka kanssa jakaa ilot ja surut ei se oo sama juttu poikaystävä ja kaveri. Ja sitten tuntuu että ei oo ollu ees kiva kesä verrattuna vaikka viime kesään ,oon vaan nyhjänny kotona ,ei oo ollu ketään kenen kanssa olla ja viettää ja nauttia kesästä..
"Enkeleitä on,mutta joskus heillä ei vaan ole siipiä, ja kutsumme heitä ystäviksi."
"Yksin on niin raskasta murhetta kantaa,kuin sydän ois täynnä raskasta santaa.
Ystävän ymmärrys ilon voi tuoda,sydämeen levon ja rauhan suoda."
"I miss your smile but I miss mine more."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti