Mä tänään kelasin yksin kotona ollessani että elämä on oikeesti liian lyhyt riitelyyn ja pahojen sanojen sanomiseen,miks niitä ees pitää olla olemassa? Entä kun ikävä tulee ?Entä kun toiselle tapahtuu jotain kauheta esim.loukkaantuminen ,sitten sitä rupee ajattelemaan että mitä tuli tehtyä ja sanottua .Sitten sitä vasta rupeaa miettimään miks ?miks ihmeessä ? meinasinko mä oikeesti sittenkään tota? Pitäs yrittää rakastaa niin paljon kun on mahdollista ja pitää toisista huolta ja sanoa että he ovat tärkeitä .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti